ALKU

Olisin niin kovasti halunnut nähdä äidilläni terveen vanhuuden. Toiveeni ei toteutunut. Sen sijaan elämäämme astui muistisairaus, joka muutti elämämme perusteellisesti. 

Äitini syntyi vuonna 1946 Karttulassa perheeseen, johon kuului äiti ja isä ja vuoden nuorempi veli. Äitini vanhemmat rakastivat toisiaan kovasti ja äidin lapsuus oli rakkauden täyteinen ja kertomusten pohjalta voisin sanoa, että äitini lapsuus oli onnellinen. Kun äitini kasvoi hän tutustui isääni. Yhteiselämä toi mukanaan alkoholin, joka laski synkän varjonsa vanhempieni elämään. Avioliiton aikana syntyi viisi lasta vuosina 1973, 1974, 1983 ja 1987. Meitä lapsia on elossa kaiken kaikkiaan neljä. 

Muistan lapsuudesta alkoholin huuruiset viikonloput ja isän kohdistaman väkivallan äitiin. Rahaa ei ollut tuhlattavaksi asti ja vanhemmat tekivät pätkätöitä milloin missäkin yrittäen niin saada leipää pöytään. En muista paljon lapsuudestani. Unohdus on päättänyt olla minulle armollinen.

Vuonna 2005 äitini raitistui ja tammikuussa 2006 vanhempani erosivat ja muuttivat erilleen. Tänä vuonna on äitini raitistumisen 20- vuotis juhlavuosi. Isä kuoli vuonna 2023 76- vuotiaana Kuopion yliopistollisessa sairaalassa keuhkoahtaumaan. Hautajaiset pidettiin toukokuussa ja tuhkat laskettiin hautaan kesäkuussa isäni äidin päälle.

Meidän Daniel

Olemme asuneet äidin kanssa kahdestaan vuodesta 2016 lähtien. Ensin Nilsiässä ja vuodesta 2020 lähtien Siilinjärvellä. Täällä on hyvä.

Isäni kuolema oli kova isku äidilleni. Hän suri ex-miestään. Tuona isän kuoleman jälkeisenä kesänä äidin muisti alkoi osoittaa heikentymisen merkkejä. Syyskuussa 2023 ehdotin äidilleni muistitutkimuksia joihin hän suostui sen jälkeen kun sanoin: 

"Ei siitä muistin tutkimisesta ole haittaa. Jos todetaan ettei muistissa ole mitään vikaa voit näyttää minulle pitkää nenää, mutta jos tutkimuksissa löytyy muistisairaus niin päästään sitä ajoissa hoitamaan" 

Lokakuussa 2023 muistihoitaja tuli kotiimme tekemään testit äidille. Testit osoitti että äidillä todella oli ongelmia muistin kanssa. Siitä käynnistyi tarkemmat tutkimukset joihin kuului myös pään kuvantaminen. Diagnoosi varmistui lokakuussa. Sekamuotoinen verisuoniperäinen muistisairaus jossa piirteitä alzheimeristä. 

Merkkejä muistisairaudesta oli nähtävillä varmasti paljon ennen diagnoosin saamista mutta niihin en osannut reagoida tai ymmärtänyt niiden viittaavan muistisairauteen. Mikä oli se tilanne kun sitten päätin ottaa yhteyttä muistihoitajaan? Kävimme syyskuussa 2023 yhdessä Kuopion Ikeassa ja ostimme sieltä erinäisiä tarpeellisia tavaroita. Eräs niistä oli pöytälamppu. Reissun jälkeen kului viikko ja äitini kysyi minulta, että mistä se lamppu on meille tullut? Se herätti minut ja tuo kysymys on oikeastaan käännekohta koko elämässämme. 

Tervetuloa lukemaan