Tulevaisuus

Elo sujuu leppoisasti ja äidin muuttopuheet Nilsiään on vähentyneet huimasti. Se on vähentänyt tuntemaani jännitystä ja keventänyt tunnelmaa.

Olen miettinyt viimeaikoina paljon sitä aikaa kun äitini tulevaisuudessa kuolee. Hän on ollut tärkeä osa elämääni jo kohta 42-vuotta. Isän kuolema ei tuntunut kovin kauhealta. Hän oli väkivaltainen meitä lapsia kohtaan enkä ikinä edes aikuisiällä oppinut tuntemaan häntä kovin hyvin. En tiedä mistä isä unelmoi ja millainen hänen lapsuus oli. Sellaisesta ei koskaan puhuttu ja myöhemmällä iällä en kyennyt henkisen etäisyyden takia sellaisia kyselemäänkään. Pidin kuitenkin isästä ja hän pehmeni paljon vanhetessaan ja oli viimeisinä vuosina hyvin leppoisa ukkeli. Välimatkan ja minun autottomuuden tähden näimme kuitenkin vain kerran kuukaudessa kun hän tuli meille maksamaan laskujaan. Isä luotti minuun. Se tuli kuitenkin selväksi hänen meillä käydessään.

Isä kuoli keuhkoahtaumaan huhtikuussa 2023. Hänen viimeiset sanat minulle oli: ”Onko sinulla mopo?” Se on huvittanut minua jälkeenpäin. Isä oli loppuun asti kiinnostunut pärisevistä ja bensaa käyttävistä vekottimista. Joiden muiden viimeiset sanat voivat olla erittäin vaikuttavia ja liikuttavia. Meidän isä kysyi vain onko minulla mopoa? Sekin kysymys on jäänyt mieleen.

Äidin kuolema tulee kuitenkin olemaan aivan erilainen vaikutukseltaan. Olemme asuneet yhdessä vuodesta 2016 ja olen oppinut tuntemaan äidin melko hyvin. Olemme hitsautuneet yhteen ja toimimme ennen äidin sairastumista hyvin tiiminä. Paljon rankempaa minulle olisi jos äiti kuolisi yllättäen ilman tiedossa olevia sairauksia. Yllättävä menetys olisi vienyt minut kyllä täysin pohjalle. Nyt äiti hiipuu hiljaa pois. On aikaa sopeutua ja sulatella sitä tosiasiaa, että jossain vaiheessa edessäpäin on hänen kuolema. Siihen osaa varautua ja olen miettinyt paljon sitä, mitä teen hänen kuolemansa jälkeen. Todennäköisesti osa kissoistamme on vielä silloin vielä elossa ja minun täytyy huolehtia niistä loppuun asti. Mutta sitten kun viimeinenkin lemmikki on saatettu haudan lepoon lähden minä tutkimaan maailmaa. Olen työkyvyttömyys eläkkeellä joten toimeentulo on turvattu ja minulla ei ole perhevelvollisuuksia. Olen vapaa seikkailemaan maailmassa ja tutustumaan sitä kautta myös itseeni. Haaveeni olisi kuolla Skotlannin nummille saappaat jalassa. Ihmisenä, jota kukaan ei tunne. Sielultani olen kuin Nuuskamuikkunen. Halu vaeltaa on vahva ja näen itseni jo telttailemassa Alppien juurella ja tutustumassa Japanilaisiin temppeleihin.

Mahdollista on myös se, etten osaa lähteä minnekään äidin kuoleman jälkeen vaan jään Suomeen ja erakoidun yksiöön kirjojen kanssa. Se olisi surullista ja elämäni kipinä hiipuisi hiljaa pois. Sitä tulevaisuuden kuvaa haluan välttää viimeiseen asti. Olenko silloin siinä kunnossa että jaksan matkustaa? Mikä on mieleni vointi kun äiti on saatettu haudanlepoon ja olenko toimintakykyinen? Sen aika näyttää mutta siihen voin jo nyt vaikuttaa niillä valinnoilla joita teen huolehtiessani äidistä nykyään.

Äidin menetys tulee olemaan kova isku. Tyhjyys jota tulen tuntemaan on varmasti musertava. Mutta minulla on tulevaisuus. Haluan seikkailla.