Tulevaisuus Elo sujuu leppoisasti ja äidin muuttopuheet Nilsiään on vähentyneet huimasti. Se on vähentänyt tuntemaani jännitystä ja keventänyt tunnelmaa. Olen miettinyt viimeaikoina paljon sitä aikaa kun äitini tulevaisuudessa kuolee. Hän on ollut tärkeä osa elämääni jo kohta 42-vuotta. Isän kuolema ei tuntunut kovin kauhealta. Hän oli väkivaltainen meitä lapsia kohtaan enkä ikinä edes aikuisiällä oppinut tuntemaan häntä kovin hyvin. En tiedä mistä isä unelmoi ja millainen hänen lapsuus oli. Sellaisesta ei koskaan puhuttu ja myöhemmällä iällä en kyennyt henkisen etäisyyden takia sellaisia kyselemäänkään. Pidin kuitenkin isästä ja hän pehmeni paljon vanhetessaan ja oli viimeisinä vuosina hyvin leppoisa ukkeli. Välimatkan ja minun autottomuuden tähden näimme kuitenkin vain kerran kuukaudessa kun hän tuli meille maksamaan laskujaan. Isä luotti minuun. Se tuli kuitenkin selväksi hänen meillä käydessään. Isä kuoli keuhkoahtaumaan huhtikuussa 2023. Hänen viimeiset sanat minulle oli: ...
Tekstit
Ovelta näkyy vilke. Äiti kuikuilee siellä varovaisesti. Sanon hänelle ” kukkuu ” ja äiti kysyy varovaisella äänellä: ” Nukutko sinä? ” Kerron hänelle että en nuku vaan kuuntelen äänikirjaa johon äiti toteaa ” Aha, selvä ” ja pian kuuluu hänen makuuhuoneesta ähinää ja hän kömpii sänkyynsä. Minua vähän surettaa, että äidillä on edelleen valtava pakkomielle Nilsiään muuttamisesta. Se varjostaa hänen muuten kivoja päiviä. Itsepintainen ajatus ja koti-ikävä on varmasti erittäin ikävä tunne kantaa päivittäin. Jotkut muistisairaat puhuvat lapsuuden kotiin menemisestä ja jotkut lähtevät sinne jopa kävelle kovassa pakkasessa. Äidillä tämä kiusaava ajatus on Nilsiä. Ikäänkuin se ratkaisisi kaikki hänen tylsyyden tunteensa. Taitaa olla niin, että kun muisti on sairastunut, haluaisi äiti niin kovasti maisemiin, jotka on tuttuja ja jotka hän parhaiten muistaa. Mutta on niin, että kun kävimme Nilsiässä jokin aika sitten, selvisi ettei äiti muista paikkakuntaa enää. Entiset tutut polut j...
Onko Martti siellä? Keskiviikko aamu. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja muutama lintu visertää aamulauluaan. Yö meni levollisesti ja nukuimme kumpikin oikein hyvin. Heräsimme viiden maissa ja keitin meille kahvia. Äiti tuli herättyään olohuoneeseen vähän varovaisen oloisena huolestunut ilme kasvoillaan hiukset sekaisin ja sanoi että hän oli miettinyt, uskaltaako hän tulla pois makuuhuoneestaan jos Martti on kovin pahalla päällä? Kysyin häneltä, että kuka tämä Martti on? Äiti kertoi, että hän on hänen isänsä veli. Sanoin hänelle, että Marttia ei ole näkynyt, että olemme kahdestaan kotona. Äiti seisoi takaoven edessä ja katseli ulos kädet selän takana. Siinä seisoessaan hän alkoi itse miettiä asiaa tarkemmin ja totesi sitten että eihän se Martti voi olla edes hengissä kun hän syntyi 1900- luvun alussa. Tuon päätelmänsä jälkeen äiti suoristi selkänsä ja ryhtyi keittämään meille puuroa. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun äitini puhuu tuosta mystisestä Martista, jonka nimen kuuli...
Muuttointoa ja inttämistä Tänään on Tiistai ja äidin muuttointo on jälleen nostanut päätään. Eilen maanantaina käytyään Kuopiossa hän alkoi puhumaan, että meidän täytyy lähteä käymään Nilsiässä. Yritin hänelle kertoa, että siihen aikaan päivästä ei kulje kesäaikaan busseja. Äiti vain intti, että kyllä busseja kulkee ja mennään vaikka taksilla. Rauhoittui sitten itsekeen mutta tänään jälleen on puhunut siitä, että meidän täytyy muuttaa Nilsiään, että jos minä en muuta niin hän muuttaa itsekseen. Mikään järkipuhe ei asiaa auta vaan keskustelu muuttuu nopeasti inttämiseksi. Olin käymässä tänään naapurissa kahvilla ja oltuani siellä tunnin, soitti kaksoisveljeni, että äiti on hälle ja hänen avovaimolleen soitellut sillä aikaa ja valitellut että minä olen poistanut hänen puhelimestaan kaksoisveljen ja hänen avovaimonsa puhelinnumerot… Oli myös puhunut Nilsiään muuttamisesta ja vaikuttanut sekavalta. Kerroin veljelle, etten ole juuri sillä hetkellä kotona mutta että menen sinne piakko...
Kampaajalla ja kikatusta Maanantaina tilasin äidille ajan kampaajalle. Hiukset on muutaman kuukauden aikana kasvaneet melkoisesti ja huomasin kuinka pitkät hiukset aiheutti äidille päänvaivaa. Kerroin kampaajalle aikaa varatessani, että äidillä on muistisairaus ja että tulen myös itse paikalle maksamaan leikkauksen. Saimme ajan eiliselle ja äiti suhtautui asiaan hyvin nuivasti. Äiti on alkanut näyttämään minulle toisinaan kieltä ja ilvehtimään kun asiat ei mene hänen mielensä mukaan ja niin hän esitteli kieltään minulle kun lähdettiin kampaajalle. Jostain syystä äidille oli omia sanoja lainaten "hyvin vastenmielistä mennä parturiin" Äitiä myös kiukutti kun "änkäydyn mukaan" Kun saavuimme kampaajalle, jouduimme hetken odottamaan äidin aikaa, kun kampaaja oli vähän myöhässä aikataulusta ja äiti käytti ajan hyväkseen ja kuiskasi minulle, että "jos puhut jottain kun minun hiuksia leikataan, niin vedän sinua turpaan" Hymyilin sisäisesti äidin topakalle uhkauks...
Retki Nilsiään Äidin muuttointo Nilsiään on ollut hyvin vahva jo monen viikon ajan. Halu palata Nilsiään on ollut vahva ja leimannut varsinkin äidin iltapäiviä kun päivän bussiretki Kuopioon on tehty ja tylsyys meinaa iskeä. Silloin kaipuu Nilsiään nostaa päätään. Eilen ajattelin, että jos äiti pääsisi käymään Nilsiässä voisi muuttointo laantua. Laitoin sitten pikkuveljelle viestiä, että voisiko hän tulla hakemaan meidät päiväksi Nilsiään? Ja niin me lähdettiin retkelle vanhoille kulmille. Äiti oli todella innostunut ja itsellänikin oli hyvä mieli kun pääsi vähän näkemään muitakin kulmia. Nilsiään saavuttua veli keitteli kahvit ja tämän jälkeen minä ja äiti lähdimme kävellen Nilsiän keskustaan. Äiti on innokas kävelijä, joten reilu 2 km matka sujuu kevyesti. Äiti kuitenkin vaikutti lähtiessä vähän vaisulta ja aloitti huokailun kun olimme kävelleet pari sataa metriä. Kun olimme kävelleet jo jonkin matkaa selvisi rivien välistä äidin puheesta, ettei hän muistanut enää reittiä. ...
Tiistaina meillä oli äidin kanssa kiva päivä. Kävimme Kuopiossa shoppailemassa. Minulla oli suunnitelmissa ostaa itselleni uudet pistokkaat ja sillä töin suuntasimme Prismaan. Ilma suosi ja busseissa ei ollut ruuhkaa. Äiti hölpötteli bussissa itsekseen ja tuntui välillä huokailevan matkan pituutta. Minä istuin äidin edessä olevalla penkillä ja välillä havahduin kun tunsin olkapäälläni sormen naputuksen. Äidillä oli asiaa ja suurin huolenaihe tuntui olevan, että minä muistaisin piipata bussin pysäyksiin oikealla pysäkillä. Löysin kaupasta itselleni kesäksi crocsit ja äiti oli niin hirvittävän pettyneen oloinen kun emme löytäneet hänen koon crocseja. Kiertelimme sitten naistenvaate osastolla ja ehdottelin yhtä sun toista kivan näköistä vaatetta ja kesämekkoa. Ei äiti oikein innostunut ja oli selvästi huolissaan siitä, että riittääkö minulla rahat. Minun kultainen äiti huolehtii loppuun saakka. ”En minä tarvii mitttään. Minä tulin vain mukkaan kun on niin tylsä päivä” ja selvästi...