Retki Nilsiään

Äidin muuttointo Nilsiään on ollut hyvin vahva jo monen viikon ajan. Halu palata Nilsiään on ollut vahva ja leimannut varsinkin äidin iltapäiviä kun päivän bussiretki Kuopioon on tehty ja tylsyys meinaa iskeä. Silloin kaipuu Nilsiään nostaa päätään.

Eilen ajattelin, että jos äiti pääsisi käymään Nilsiässä voisi muuttointo laantua. Laitoin sitten pikkuveljelle viestiä, että voisiko hän tulla hakemaan meidät päiväksi Nilsiään? Ja niin me lähdettiin retkelle vanhoille kulmille.

Äiti oli todella innostunut ja itsellänikin oli hyvä mieli kun pääsi vähän näkemään muitakin kulmia. Nilsiään saavuttua veli keitteli kahvit ja tämän jälkeen minä ja äiti lähdimme kävellen Nilsiän keskustaan. Äiti on innokas kävelijä, joten reilu 2 km matka sujuu kevyesti. Äiti kuitenkin vaikutti lähtiessä vähän vaisulta ja aloitti huokailun kun olimme kävelleet pari sataa metriä.

Kun olimme kävelleet jo jonkin matkaa selvisi rivien välistä äidin puheesta, ettei hän muistanut enää reittiä. Hän muisti erään oikopolun mutta kun kuljimme sitä kautta ei hän enää osannutkaan Nilsiän keskustaan vaikka reitti oli hänelle aikaisemmin tuttu. Matkan edetessä huomasin, että äiti selvästi ahdistui kun entiset tutut reitit oli muuttunut tuntemattomiksi. Hän tajusi unohtaneensa.

Kävimme sitten kaupassa ja äiti halusi ostaa muumikattilan. Ostin sen hänelle ja kiertelimme kaupassa kunnes kuulin kun äiti kuiskasi ”lähdetään kotiin” Käännyin hänen puoleen ja äidistä huokui ahdistus. Maksoin ostokset ja menimme kaupan eteen penkille istumaan katsomaan keskustan menoa ja äiti päivitteli ”ei näy kettään, lähdetään kottiin” Nousimme penkiltä ja pistäydyimme hautausmaalla veljen haudan äärellä ja pikkuveli haki meidät autolla sitten hautausmaan parkkipaikalta.

Äiti huokaisi helpotuksesta kun näki pikkuveljen tulevan autollaan. Autossa äiti jatkoi päivittelyään mutta vaikutti jo vähän rennommalta.

Näiden reilun viiden vuoden aikana, jonka olemme olleet pois ei Nilsiässä ole tapahtunut juuri mitään muutoksia, joka kertoisi eteenpäin menemisestä. Katujen varret ja talojen pihat näyttävät samalta. Taloja on purettu mutta keskustaan on nousemassa vanhan linja-auto aseman paikalle uusi Tokmanni. Keskustan ilme muuttuu ja on jo muuttunut tuon rakennustyömaan vuoksi. Luulen, että tuo rakennustyömaa ja keskusta muutos oli yksi syy siihen miksi äiti ahdistui.

Ymmärrän kyllä äidin intoa muuttaa Nilsiään. Siinä kävellessä mietin kuinka nättiä siellä on. Järvi tuoksui ja lokit kaarteli yläpuolella ja viljapellot vihannoi. On niin paljon muistoja. Tunsin jonkinlaista turvallisuuden tunnetta ja Nilsiä tuntui kodilta. Äidin vauhtivuodet 2009-2013 on varmasti osa syynä äidin Nilsiän kaipuuseen. Silloin hän työskenteli vapaaehtoisena seurakunnan kirpputorilla ja oli aktiivinen ja jäi suustaan kiinni jokaisen kanssa kun tuttuja oli paljon. Elämässä oli sellaista positiivista pöhinää ja äiti oli aktiivinen ja iloinen. Silloin Nilsiä oli vielä itsenäinen kunta.

Kuitekin on niin, että Nilsiä on taantunut paljon Kuopioon liittymisen jälkeen. Mikään ei ole muuttunut ja kaikki on muuttunut. Äiti kaipaa mennyttä mutta sinne ei voi palata. Ymmärrän, että äiti varmasti tunsi itsensä onnelliseksi Nilsiässä ja noina vuosina äiti oli kuin puhjennut kukkaan.

Äiti on sanonut, että Nilsiässä olisi paljon tuttuja. Nyt käydessämme yhtään tuttua ei näkynyt. Äidin ystävät ja tuttavat on joko muuttaneet muualle tai kuolleet. Se entinen porukka joka pyöritti kirpputoria on hajonnut ja jäljellä on vain muistot.

Äiti oli kotiin palattuamme kovin hiljainen. Hän istahti katsomaan televisiota ja oli ihan hiljaan. Istuttuaan hetken hän sanoi, että on niin hyvä olla kotona. Siilinjärvestä on kuitenkin tullut koti. En usko, että äidin muuttointo laantuu pysyvästi. Voi olla, että menee muutama päivä kun äiti ei Nilsiään muuttamisesta puhu mitään, mutta varmasti muuttopuheet alkaa uudestaan, kun reissu Nilsiään unohtuu.

Haluaisinko minä joskus muuttaa takaisin Nilsiään? Mietin sitä illalla kävellessäni koiran kanssa. En tiedä, en ole varma. Kuten yllä kirjoitin mennyttä ei saa takaisin. Vaikka Nilsiä on melko pitkälle samanlainen kuin on aina ennenkin ollut on kaikki muuttunut. Elämässä on tärkeää mennä eteenpäin. Menneessä ei voi elää.